Huh, takana yks tän syksyn/talven rankimmista viikoista. olin tollasella 6viikkoo kestävällä teatteripajalla ja se tuli finaaliinsa perjantaina. 4kertaa kerettiin esittää meijjän Työmaa Force-niminen spektaakkeli. Joka esitys oli kyllä omanlaisensa esitys, mutta kaikki meni perushyvin, pari vielä paremmin. :)
Kuus viikkoa meni ihan liian nopeesti, vaikkakin ryhmäydyttiin jo ekoina päivinä tosi hyvin. meillä oli ihan uskomattoman hyvä ja jollain tavalla samanhenkinen porukka, vaikka ihmiset oli tosi erilaisia ja eri-ikäsiä.
Oli ilo olla tollasessa ryhmässä, jossa kaikki tuki toisiaan ja anto ittensä muille.
Heittäyty.
En ollu ennen teatteria harrastanu oikeestaan mitenkään, jos ei lasketa ala- ja yläasteella olleita koulunäytelmiä :D
Mutta nyt täytyy kyllä myöntää, että jonkunlainen teatterikärpänen purasi ;)
Olin onnellinen kun kypärä pysy päässä
Alkulämmittelyä
Maskeerausta
Meijjän ihana työryhmä <3
Tällä hetkellä on tosi kaksjakoset fiilikset, toisaalta on jotenkin huojentunu olo, että saatiin proggis onnelliseen päätokseen ja että varsinkin tän viikon jälkeen saa ihan kunnolla levätä-niin fyysisesti ku henkisestikkin. Toisaalta sitten taas on hirmu haikea ja vähän surullinenkin olotila, että tää oli nyt tässä. Varmasti tullaan monen kanssa pitää yhteyttä tänkin jälkeen, mutta eritavalla kun tähän asti. Kun viettää joka päivä monta tuntia aikaa tiettyjen ihmisten kanssa niin ne jotenkin alkaa kuulumaan tosi vahvasti elämään, kun muita kavereita ei hirveesti kerkee nähäkkään.
Mutta kaikinpuolin kuitenkin on onnellinen fiilis kaikesta, siitä että tuli lähettyä tuohon projektiin mukaan ja että just nuo ihmiset oli siinä.
Tää oli jotenkin kuvaava otos päättäjäisistä :D
Mutta ennen kaikkea oli älyttömän hauskat kuusi viikkoa :D Turkkalaismeiningit, Vanhelsingit, 2,5kilon kasvismargariinit, tyttöjen jutut, "sstana", improt ja harjotukset, sirkustelut ja itkevä mummo, nahkatakki Minnan päällä, kukkamaat ja punaset alushousut, aamutanssit ja tietenkin Karhuministeri ;)
Puariin matkalla
Joskus tuntuu että ajan pyörteet
Kiskoo meidät mukanaan
Avaa sylisi mulle
Niin maailma saa ohi virrata
Kiskoo meidät mukanaan
Avaa sylisi mulle
Niin maailma saa ohi virrata
Sun aika kukkaan on puhjeta
Kohti taivasta kurkottaa
Juuret viimein kylmän kiven murtaa
Jos ymmärtää odottaa
Kohti taivasta kurkottaa
Juuret viimein kylmän kiven murtaa
Jos ymmärtää odottaa
Ja maailma on sun