Päivä 27. Helsinkiä kohti

Tuntuu todella omituiselta palata takasin Helsinkiin.

En tiiä onko se hyvä vai huono tunne. 

Reissu on ollu.. noh, uskomaton. Oon niin onnellinen, että lähdin ja uskalsin. 

Kuukausi meni niin nopeesti, ettei yhtään vähempi aika ois ollu mistään kotosin.

Paljon ihmisiä mahtu noihin päiviin, niin vanhoja kavereita kuin uusia tuttuja. Jokainen tärkeä kohtaaminen omalla tavallaan. Oon myös onnellinen siitä, että miulla on kavereita ympäri Suomea. Niiden ihmisten takia tää reissu oli ylipäätään mahollinen.

Tunsin itteni onnekkaaks monta kertaa; vaikka esim eilen kun kohtasin yhen miun vanhimmista kavereista (tunnettu n. 5vuotiaasta asti), halattiin ja hymyiltiin. Ja melkein heti miut istutettiin pöytään syömään lohikeittoa. Entiiä, siinä tuli vaan sellanen olo että siistiä. Siistii, että on ihmisiä jotka on tuntenu melkein koko ikänsä, joka ottaa vastaan ja on siinä.

 Ei mitään ihmeitä.

Kello on nyt yheksän, eli 12tuntia jälellä junassa istumista. Sit reissu on kirjaimellisesti ohi. 

Tuntuu tyyneltä, siltä että oon ladannu akkuja.

Mitä tunteita kevät tuokaan tullessaan, niin nyt on ainakin sellanen olo että elämä kantaa.

Ja Lappiin tuun uudestaan. Ehkä jo kesällä.

Päivä 25. Inarissa on hyvä olla

Inari ranskalaisilla viivoilla:

-Maisemat, ah ne maisemat
-Luonnon rauha ja metsän tyyneys
-Kultahovin kolmen ruokalajin illallinen, jonka aikana ei pystyny ajattelemaan muuta kuin sitä miten hyvältä ruoka voi maistua.
-Kuksakaverit
-Yksityiskohat ja karut puut
-Luminen metsä
-Aurinko, joka lämmittää
-Koirakaveri, joka nukkuu vieressä ja lämmittää kylmiä jalkoja
-Inarinjärvi ja iloset turistit
-Tunne, ettei oo huolta huomisesta
-Vanhat kaverit vuosien takaa, joiden kanssa on hyvä olla
-Revontulet ja kuutamo
-Retket, nuotio ja lämmin kaakao
-Keskusteleminen
-Herääminen joka aamu siihen, että koirakaveri nuolasee poskesta
-Elämäni eka oma puukko
-Saamelaismuseo Siida
-Saunominen, nukkuminen ja pitkät aamupalat
-Lomafiilis

Päivä 20. Aika juoksee

Viimenen yö tässä miun pikku mökissä. 

Kuus päivää on oikein vyöriny vaan ohi, siis mie oon ollu tässä melkein viikon, mitä ihmettä?!

En oo valaistumista kokenu, mut tietynlaisen rentouden kylläkin.

Kun yleensä elämä ja arki ja lomatkin on melko aikataulutettuja ja juoksemista paikasta toiseen, niin täällä on jotenkin päässy siitä eroon. Ei oo tarvinnu ajatella kellonaikoja, päivämääriä tai sovittuja menoja.

Oon niin tyytyväinen itteeni, että uskalsin lähtee tälle reissulle, ja varsinkin tälle Ivalo osuudelle. 

En oo "löytäny itteeni", mut ehkä huomannu jotain positiivisia luonteenpiirteitä, jotka on ehkä ollu vähän taka-alalla, ainakin omasta mielestä.

Vaikka esimerkiksi se, että uskaltaa tehä asioita yksin, ilman että kokee paniikinomaisia tunteita. Sillee rennolla otteella.

Tuntuu hurjalta, että viikon päästä oon jo matkalla yöjunalla takas Helsinkiin. Vastahan mie lähin sieltä!

Onneksi on vielä viikko jäljellä. 

Nyt jo kyllä tuntuu siltä, että ens kesänä vois olla pohjosen roadtrip paikallaan. Tällä hetkellä en koe minkaanlaisia haluja lähtee ulkomaille, kun on saanu taas nähä pienen vilauksen siitä mitä kotimaalla on tarjota.

"On meidän rannoillamme rauhallista 
ja turvaisa on rinne tunturin"

Päivä 19. Huippu kokemus

Sellaset päivät elämässä on parhaita, mitä et pysty etukäteen ennustamaan. Tää päivä oli sellanen.

Jännien sattumusten summa, oikeessa paikassa oikeeseen aikaan ja olemalla oma ittensä johti siihen, että meikä ajeli moottorikelkalla ympäri Ivaloa upeissa maisemissa ja hyvässä seurassa ruokkimassa poroja.

Eilen tähän aikaan en ois aavistanukkaan mitä pääsen tekemään.

Extempore jutut on parhaita, ei liikaa miettimistä vaan enemmän hetkeen tarttumista.

Ilman noita ominaisuuksia ois jääny montaa hienoo kuvaa ottamatta ja muistoja saamatta.

Päivä 17. Tänään sato lunta

Oon nyt ollu reilut kaksi kokonaista päivää itekseni. 

Ulkona on myräkkä ja mie oon täällä pienessä tuvassa.

Onneksi on punkkua.

Tässä yksin lomailussa on kyllä puolensa, esim;

Tänään ei huvittanu tehä mitään, joten keskityin ruoan tekemiseen, syömiseen, lukemiseen ja Greyn anatomian katteluun.

Voi syödä just sitä mitä ite haluu! Esim valkosipulia kaikessa muodossa.

Voi nukkuu millon huvittaa, miten pitkään huvittaa.

Ei tartte käydä paikoissa jotka ei kiinnosta.

Voi jäädä kuvailemaan niin pitkäks aikaa kun vaan haluu.

Ei tartte tehä kompromisseja. 

Mut kyllä niitä miinuksiakin löytyy, niinku vaikka ettei oo juttuseuraa, käsivaralla otettuja omakuvia on jo aika reilusti.. ja jos yöllä tulee vessahätä niin pitää kohdata pimeys yksin (vessahan on siis parin mökin päässä).

Päivä 16. Hetken maailma on tässä

Päivä 15. Talvi-ihminen

Mie oon talvi-ihminen.
Miusta on ihanaa kun on pakkasta ja lunta ja villapaitoja.
Huurteisia puita ja lämpimänä loimuava nuotio.
Kirkas tähtitaivas ja lumileikkejä.
Aurinkoiset kevättalven päivät kun on pari astetta pakkasta ja hankiine.
Talvi on mahtava, mutta kesä on myös yhtä mahtava.
Sopivassa suhteessa kumpaakin; selkee talvi luminietoksineen ja pakkasineen ja selkee kesä helteineen ja lämpimine vesisateineen.
Sit on hyvä.