Tuntuu todella omituiselta palata takasin Helsinkiin.
En tiiä onko se hyvä vai huono tunne.
Reissu on ollu.. noh, uskomaton. Oon niin onnellinen, että lähdin ja uskalsin.
Kuukausi meni niin nopeesti, ettei yhtään vähempi aika ois ollu mistään kotosin.
Paljon ihmisiä mahtu noihin päiviin, niin vanhoja kavereita kuin uusia tuttuja. Jokainen tärkeä kohtaaminen omalla tavallaan. Oon myös onnellinen siitä, että miulla on kavereita ympäri Suomea. Niiden ihmisten takia tää reissu oli ylipäätään mahollinen.
Tunsin itteni onnekkaaks monta kertaa; vaikka esim eilen kun kohtasin yhen miun vanhimmista kavereista (tunnettu n. 5vuotiaasta asti), halattiin ja hymyiltiin. Ja melkein heti miut istutettiin pöytään syömään lohikeittoa. Entiiä, siinä tuli vaan sellanen olo että siistiä. Siistii, että on ihmisiä jotka on tuntenu melkein koko ikänsä, joka ottaa vastaan ja on siinä.
Ei mitään ihmeitä.
Kello on nyt yheksän, eli 12tuntia jälellä junassa istumista. Sit reissu on kirjaimellisesti ohi.
Tuntuu tyyneltä, siltä että oon ladannu akkuja.
Mitä tunteita kevät tuokaan tullessaan, niin nyt on ainakin sellanen olo että elämä kantaa.
Ja Lappiin tuun uudestaan. Ehkä jo kesällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti