Tällä viikolla aattelin monta kertaa sitä, että miten oon onnistunu haalimaan ympärilleni niin hyviä tyyppejä, että huhheijaa.
Ihmisiä, jotka pysyy siellä jossain ilman, että soitellaan viikottain, kuukausittain tai edes vuosittain.
Ihmisiä, joitten seurassa voit olla oma ittes ja joiden kotona voit olla kuin kotonas ilman, että siitä tarvii ees erikseen sanoa.
Ihmisiä, joitten kanssa on ok syödä nuudeleita ja lämpimiä voileipiä, koska ne on halpoja (ja hyviä).
Ihmisiä, jotka kokee punkkupullon kaipuun samaan aikaan kun sie ja tanssii ysäriä yömyöhään.
Ihmisiä, jotka rehellisesti on suunnattoman ilosia nähdessään siut ja halaa niin lujasti, että selkä melkein napsahtaa.
Ihmisiä, joiden kainalossa voi itkeä ja nauraa niin, että räkä valuu ja kuulostat possulta.
Ihmisiä, jotka lähtiessään halaa ja sanoo "siun kanssa oli hyvä olla".
Ihmisiä, jotka jakaa samat muistot vuosien takaa (ja on siun kaveri silti).
Ihmisiä, joitten saavutuksista sie oot niin ylpee ettet sanotuks saa.
Ihmisiä, joiden seurassa on hyvä olla.
Sitä Jyväskylän visiitti oli miulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti