Viimenen yö tässä miun pikku mökissä.
Kuus päivää on oikein vyöriny vaan ohi, siis mie oon ollu tässä melkein viikon, mitä ihmettä?!
En oo valaistumista kokenu, mut tietynlaisen rentouden kylläkin.
Kun yleensä elämä ja arki ja lomatkin on melko aikataulutettuja ja juoksemista paikasta toiseen, niin täällä on jotenkin päässy siitä eroon. Ei oo tarvinnu ajatella kellonaikoja, päivämääriä tai sovittuja menoja.
Oon niin tyytyväinen itteeni, että uskalsin lähtee tälle reissulle, ja varsinkin tälle Ivalo osuudelle.
En oo "löytäny itteeni", mut ehkä huomannu jotain positiivisia luonteenpiirteitä, jotka on ehkä ollu vähän taka-alalla, ainakin omasta mielestä.
Vaikka esimerkiksi se, että uskaltaa tehä asioita yksin, ilman että kokee paniikinomaisia tunteita. Sillee rennolla otteella.
Tuntuu hurjalta, että viikon päästä oon jo matkalla yöjunalla takas Helsinkiin. Vastahan mie lähin sieltä!
Onneksi on vielä viikko jäljellä.
Nyt jo kyllä tuntuu siltä, että ens kesänä vois olla pohjosen roadtrip paikallaan. Tällä hetkellä en koe minkaanlaisia haluja lähtee ulkomaille, kun on saanu taas nähä pienen vilauksen siitä mitä kotimaalla on tarjota.
"On meidän rannoillamme rauhallista
ja turvaisa on rinne tunturin"
ja turvaisa on rinne tunturin"
miusta on niin hieno juttu, että siä lähdit sinne ja uskalsit! oon tosi ylpee siusta ja iloinen! pian nähään taas <3
VastaaPoista:) You made my day! vähän inhottaa että reissu loppuu, mutta toisaalta on ihan mukava palata etelään, monia kokemuksia rikkaampana. Nähään beibe ens viikolla ja vaihetaan matkakuulumiset! <3
VastaaPoista